Kohtuutonta ikäihmisten hoitoa

Tämän päivän ikäihmiset ovat sisulla rakentaneet Suomen hyvinvointiyhteiskunnan. Nyt, kun he tarvitsevat tukeamme, järjestelmä, jonka pitäisi olla heidän turvanaan, pettää heidät. Pirkanmaan hyvinvointialueella on noussut esiin huolestuttava tilanne - yhä useampi vanhus joutuu odottamaan kuukausia vapautuvaa hoitopaikkaa kalliilla vuodeosastopaikalla. Tämä ei ole vain epäinhimillistä – se on myös kestämätöntä niin inhimillisesti kuin taloudellisestikin.

Yksityisen sektorin hoivapaikkoja seisoo tyhjillään samalla, kun sairaanhoidon vuodeosastot ruuhkautuvat. Pirha ei kuitenkaan suostu ottamaan näitä paikkoja käyttöön. Päinvastoin hyvinvointialue näyttää olevan ajamassa yksityistä palveluntarjontaa ahtaalle, ideologisista syistä. Tällainen politiikka ei ole vanhusten eikä veronmaksajien etu.

Tilanne on erityisen vaikea muistisairaiden kohdalla. Heitä pidetään kodeissaan kotisairaanhoidon turvin, vaikka läheiset näkevät tilanteen arjessa ja pyytävät apua. Perheiden näkemyksiä ja jaksamista ei aina kuulla riittävästi. Tämä aiheuttaa vakavia vaaratilanteita – niin muistisairaalle itselleen kuin omaisille ja koko yhteiskunnalle. Muistisairas saattaa tsempata arviointikäynnin ajan ja kotona sinnittely voi vaikuttaa hyvältä paperilla, mutta todellisuus on monesti toisenlainen. Harhainen yökulkija, yksinäinen ja turvaton ihminen, jonka hyvinvointi on jatkuvasti vaakalaudalla, puhumattakaan hoitavan läheisen mielenterveydestä ja jaksamisesta.

Laadukas hoiva ei synny rajojen piirtelyllä vaan ihmisten tarpeiden mukaan. Yksityinen ja julkinen sektori eivät ole toistensa vastakohtia, vaan kumppaneita. Kun resurssit ovat tiukassa, meidän on hyödynnettävä kaikki käytettävissä olevat keinot – myös yksityiset hoivapaikat. Tämä on vastuullista taloudenpitoa ja inhimillistä hoivapolitiikkaa.

On kohtuutonta, että hoivaa tarvitseva ikäihminen joutuu viettämään kuukausia sairaalasängyssä odottaen paikkaa, kun samaan aikaan hoivakodissa odottaa tyhjä huone ja sänky. On kohtuutonta, että hoivayrittäjät joutuvat sulkemaan ovensa, koska hyvinvointialue ei suostu ostamaan heidän palvelujaan. On kohtuutonta, että veronmaksajat joutuvat maksamaan tästä kaikesta kovempaa hintaa niin rahassa kuin arvovalinnoissa.

Meidän on palattava järjen äärelle. Tarvitsemme palvelusetelien laajempaa käyttöä, sujuvampaa hoivapolkujen johtamista ja rohkeutta tehdä päätöksiä, jotka perustuvat ihmisten tarpeisiin – ei ideologiseen poteroitumiseen. Ikäihmiset ansaitsevat kunnioitusta ja arvostusta – myös käytännön teoissa.