Tämän päivän ikäihmiset ovat sisulla rakentaneet Suomen hyvinvointiyhteiskunnan. Nyt, kun he tarvitsevat tukeamme, järjestelmä, jonka pitäisi olla heidän turvanaan, pettää heidät. Pirkanmaan hyvinvointialueella on noussut esiin huolestuttava tilanne - yhä useampi vanhus joutuu odottamaan kuukausia vapautuvaa hoitopaikkaa kalliilla vuodeosastopaikalla. Tämä ei ole vain epäinhimillistä – se on myös kestämätöntä niin inhimillisesti kuin taloudellisestikin.

Yksityisen sektorin hoivapaikkoja seisoo tyhjillään samalla, kun sairaanhoidon vuodeosastot ruuhkautuvat. Pirha ei kuitenkaan suostu ottamaan näitä paikkoja käyttöön. Päinvastoin hyvinvointialue näyttää olevan ajamassa yksityistä palveluntarjontaa ahtaalle, ideologisista syistä. Tällainen politiikka ei ole vanhusten eikä veronmaksajien etu.

Tilanne on erityisen vaikea muistisairaiden kohdalla. Heitä pidetään kodeissaan kotisairaanhoidon turvin, vaikka läheiset näkevät tilanteen arjessa ja pyytävät apua. Perheiden näkemyksiä ja jaksamista ei aina kuulla riittävästi. Tämä aiheuttaa vakavia vaaratilanteita – niin muistisairaalle itselleen kuin omaisille ja koko yhteiskunnalle. Muistisairas saattaa tsempata arviointikäynnin ajan ja kotona sinnittely voi vaikuttaa hyvältä paperilla, mutta todellisuus on monesti toisenlainen. Harhainen yökulkija, yksinäinen ja turvaton ihminen, jonka hyvinvointi on jatkuvasti vaakalaudalla, puhumattakaan hoitavan läheisen mielenterveydestä ja jaksamisesta.

Laadukas hoiva ei synny rajojen piirtelyllä vaan ihmisten tarpeiden mukaan. Yksityinen ja julkinen sektori eivät ole toistensa vastakohtia, vaan kumppaneita. Kun resurssit ovat tiukassa, meidän on hyödynnettävä kaikki käytettävissä olevat keinot – myös yksityiset hoivapaikat. Tämä on vastuullista taloudenpitoa ja inhimillistä hoivapolitiikkaa.

On kohtuutonta, että hoivaa tarvitseva ikäihminen joutuu viettämään kuukausia sairaalasängyssä odottaen paikkaa, kun samaan aikaan hoivakodissa odottaa tyhjä huone ja sänky. On kohtuutonta, että hoivayrittäjät joutuvat sulkemaan ovensa, koska hyvinvointialue ei suostu ostamaan heidän palvelujaan. On kohtuutonta, että veronmaksajat joutuvat maksamaan tästä kaikesta kovempaa hintaa niin rahassa kuin arvovalinnoissa.

Meidän on palattava järjen äärelle. Tarvitsemme palvelusetelien laajempaa käyttöä, sujuvampaa hoivapolkujen johtamista ja rohkeutta tehdä päätöksiä, jotka perustuvat ihmisten tarpeisiin – ei ideologiseen poteroitumiseen. Ikäihmiset ansaitsevat kunnioitusta ja arvostusta – myös käytännön teoissa.

Terveydenhuollon perusajatus on selkeä: apua on saatava oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Mutta nykyjärjestelmässä tämä periaate ei aina toteudu, vaan potilaat joutuvat kulkemaan tarpeettoman monimutkaisen polun ennen varsinaista hoitoa.
Omakohtainen kokemukseni Pirhan digiklinikalta osoittaa tämän ongelman konkreettisesti. Palvelu itsessään toimii, mutta hoitoketju on monimutkainen: ensin yksi hoitaja, sitten siirto toiselle, ajanvaraus kolmannelle, jonka jälkeen paikan päällä tapaa vielä lisää hoitohenkilökuntaa ennen kuin päästään varsinaiseen hoitoon. Yhden korvatulehduksen vuoksi olin yhteydessä peräti seitsemään sairaanhoitajaan, yhteen hoitajaopiskelijaan ja kahteen lääkäriin. Kun taas yksityisellä puolella olisin päässyt suoraan korvalääkärille ja saanut asian hoidettua yhdellä kertaa.
Toinen vakava ongelma on tietojärjestelmien hajanaisuus. Ystäväni kohdalla tämä näkyi konkreettisesti, kun Kanta-Hämeen puolella otetut kuvat, niiden lausunnot ja käynnit eivät näkyneet lainkaan Pirhan järjestelmissä eikä edes Kannassa. Tämä johti siihen, että Pirhan henkilökunnalla ei ollut mitään tietoa aiemmista tutkimuksista ja hoidoista – eikä siitä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Näin ei voi jatkua. Potilaiden hoito ei saa viivästyä tai monimutkaistua pelkästään siksi, että tietojärjestelmät eivät keskustele keskenään.
Tämä kertoo siitä, että julkisen terveydenhuollon toimintatapoja on tehostettava. Turhat välivaiheet vievät sekä potilaiden että hoitohenkilökunnan aikaa, lisäävät kustannuksia ja pahimmillaan viivästyttävät hoitoa. Meidän on siirryttävä malliin, jossa hoito alkaa oikeasta paikasta heti ensimmäisellä yhteydenotolla. Tämä tarkoittaa sujuvampaa hoitoon ohjausta, parempaa palveluiden koordinointia ja rohkeampaa digitalisaation hyödyntämistä – mutta niin, että se tukee eikä monimutkaista hoitoa. Lisäksi tietojärjestelmät on yhtenäistettävä ja niiden on pystyttävä jakamaan tietoa eri hyvinvointialueiden kesken.
Kokoomus haluaa kehittää terveydenhuoltoa niin, että resurssit kohdennetaan fiksusti ja potilas saa oikean hoidon oikeaan aikaan. Tavoitteena ei ole pelkkä säästäminen vaan palveluiden järkevöittäminen. Kun hoito toimii sujuvasti ja tieto kulkee esteettä, se on parempaa sekä potilaalle että terveydenhuollon ammattilaisille. Tätä kehitystyötä on jatkettava määrätietoisesti – potilaan parhaaksi.