Rauhankellot 13.3.2025

Sain kutsun valtuuston puheenjohtajana pitämään puheen sankarivainajien muistolle talvisodan päättymispäivän kunniaksi. Lippuairueessa saavuimme ja rauhankellot soivat tasan klo 11 kunnioittaakseen sankarivainajiamme. Sain kunnian laskea seppeleen yhdessä Markku Hevonojan kanssa sankarihaudalle Toijalassa. Toijalan mieskuoro lauloi "Oi kallis Suomenmaa" kappaleen, jonka jälkeen pidin puheeni. Puheeni jälkeen laulettiin vielä kolme säkeistöä virrestä 577 "Sun kätes, Herra, voimakkain", jonka jälkeen lippuairue poistui.

Puheeni talvisodan päättymisen ja sankarivainajiemme kunniaksi 13.3.2025.

Arvoisat läsnäolijat,

On tavallaan paradoksi seisoa tässä sankarihaudan edessä ja todeta, että Euroopassa on sota. Kun toinen maailmansota päättyi Euroopassa 1945, pääosa osapuolista oli sitä mieltä, että nyt saa riittää. Voittajat sanelivat rauhanehdot ja tuolloin uskottiin, ettei ainakaan Euroopasta löydy enää haluja uusiin taisteluihin.

Talvisota oli osa laajaa toista maailmansotaa. Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen marraskuun viimeisenä päivänä vuonna 1939, mitä olivat edeltäneet näennäisen turhat neuvottelut. Neuvostoliitto vaati Suomesta laajoja maa-alueita, jotta se kykenisi puolustamaan Leningradia ja turvaamaan Itämeren kuljetuksensa.

Kyse taisi olla tekosyystä. Tosiasiassa Neuvostoliitto ja Saksa olivat sopineet salaisesti jo aikaisemmin etupiirijaosta, jossa Suomi tulisi kuulumaan Neuvostoliitolle. Neuvostoliitto halusi takaisin ne alueet, jotka sille olivat kuuluneet ennen ensimmäistä maailmansotaa. Tämän sopimuksen turvin Neuvostoliitto uskalsi provosoiden aloittaa talvisodan.

Puuttumatta tarkemmin sodan kulkuun, nuori ja köyhä Suomi toimi päättäväisesti. Alueluovutuksiin ei suostuttu vapaaehtoisesti. Hinta oli kuitenkin kova, mistä osoituksena tälläkin sankarihaudalla muisto ja kiitollisuus näitä miehiä kohtaan elää.

Talvisodan päättyessä päivälleen 85 vuotta sitten rauha saavutettiin, mutta kovin ehdoin. Siksi aika ajoin kysytään, oliko kolmen ja puolen kuukauden mittainen yhteenotto naapurin kanssa turha. Rauhassa menivät muun muuassa Karjalan kannas, Laatokan Karjala ja Suomenlahden ulkosaaret. Hankoniemi jouduttiin vuokraamaan naapurin tukikohdaksi. Lähes 27 000 suomalaista sotilasta kaatui, lähes 44 000 haavoittui. Pommitukissa kuoli lisäksi tuhat siviiliä.

Jos toinen vaihtoehto olisi ollut koko Suomen miehittäminen, jatkosotaan ryhtyminen olisi käynyt mahdottomaksi emmekä varmasti olisi nytkään tässä muistamassa 85 vuotta sitten kaikkensa antaneita sankareita. Heidän uhrinsa olisi ollut turha.

Euroopassa nyt käynnissä oleva Ukrainan sota ja eritoten sen alku muistuttaa paljon omaa tilannettamme vuonna 1939. Isompi haluaa määrätä ja puuttua pienemän itsemääräämisoikeuteen sekä aloittaa sodan yksipuolisesti, mutta yllättyy, kun pienemmän maan kansa ei olekaan helposti voitettavissa.

Samalla kun seisomme täällä ja muistamme ajatuksin ja kiitollisuudella omia sankarivainajiamme, toivon kaikkien ajattelevan myös Ukrainaa. Näinä päivinä mikään ei taida yllättää ja siksi Ukrainasta on otettava oppia.

Emme tietenkään halua, että oma rauhamme keskeytyy. Kaikesta huolimatta on kuitenkin aiheellista hoitaa oma puolustuksemme kuntoon, kuten parhaillaan ollaan tekemässä. Jospa naapuri ei sitten ajattelisi, että tänne voi tulla noin vain ja marssia koko maan läpi idästä länteen. Koska se ei onnistunut 85 vuotta sitten paljon huonommalla varustautumisella, ei sen pidä onnistua nytkään.

Luulen, että tässä on riittävästi sanomaa tällä kentällä lepääville sankareiillemme. Heidän uhrinsa ei ollut turha. Tämä maa, oma Suomemme, on edelleen ja vastakin rakastamisen arvoinen.