Huhtikuussa käydään kuntavaalit. Oman Akaamme uuteen valtuustoon valitaan 35 akaalaista, joiden tehtävänä on ohjata kaupungin toimintaa ja taloutta eli käyttää ylintä päätösvaltaa.

Tuleva Sote-ratkaisu vie osan kunnan omasta päätösvallasta, mutta kunnan oman päätöksen varaan jää vielä paljon, etenkin nuoria ja heidän perheitään koskevia asioita. Esikoulu, peruskoulu ja koulutus kaiken kaikkiaan, asumiseen ja rakentamiseen ja kaavoitukseen liittyvät monet asiat, koko elinkeinopolitiikka, vapaa-ajan kuten kulttuurin, liikunnan ja muiden harrastusten ylläpitäminen…

Me akaalaiset ratkaisemme pitkälle itse, miten täällä tulevaisuudessa elämme. Voimme olla edelläkävijöitä, jos vain haluamme. Se vaatii kuitenkin, että luovumme joskus perinteisestä tekemisestä ja alamme ajatella uudella tavalla. Miten olisi esimerkiksi vanhusten palvelukodin ja päiväkodin laittaminen saman katon alle? Amerikan mantereella on jo kokeiltu. Tai ”ilmaisia” tiloja uusille, Akaaseen sijoittuville yrityksille ikään kuin paikallisena starttirahana. Tai mitä tahansa, jossa ei toimita perinteisesti eikä perinteisten kunnallisten normien mukaisesti.

Entä Akaan tunnettuus? Nythän vain harva suomalainen osaa paikallistaa Akaan. Aiheesta oli hyvä pääkirjoitus tässä lehdessä marraskuun lopussa.

Meillä on tai on ollut mämminsyönnin MM-kisoja (ei kyllä näy perheemme ruokalistalla), Vasenkätisten vestivaaleja, Viialan viiloja ja nyt olemme Suomen Hunajapääkaupunki. Minullakin meni muuten aikansa, kunnes keksin yhdistää hunajan ja kaupungin sloganin: Akaa – makee kaupunki. Mitenhän ne muualla Suomessa ymmärtävät?

Olemme myös hyvien liikenneyhteyksien kaupunki. Totta, mutta miten me olemme sen hyödyntäneet? Vai olemmeko vain odottaneet, että joku alkaa tuoda tänne erityistä hyvinvointia kiskoja tai läpi kulkevaa moottoritietä pitkin?

Markkinointiin on sijoitettava enemmän. Emme houkuttele saati koukuta muita, jos vain nyhräämme jotain pientä ja kinastelemme keskenämme veroprosentin neljänneksestä.

Nyt viimeistään kannattaa lähteä mukaan muuttamaan Akaata. Ehdokkaaksi voi hakeutua helmikuun loppuun mennessä.

Kokoomuksella oli aikoinaan vaaleissa mottona: Haluatko olla hän, joka tekee vai hän, joka huutelee aidan takaa tai parvekkeelta?

Minä haluan olla hän, joka tekee. Siksi olen ehdokkaana.

Janita Puomila (kok)
Akaa

Olen syntynyt Tampereella vuonna 1983. Lapsuuteni olen viettänyt Tampereella Leinolan ja Kaukajärven kaupunginosissa, kunnes ensimmäisen kouluvuoteni aikana juurruimme Raimo Helmisen nurkille Koivistonkylään. Lapsena harrastin jalkapalloa, ringetteä ja yläasteella lauloin myös Tampereen Normaalikoulun kuorossa. Peruskoulun jälkeen hain opiskelemaan Kalevan lukioon, jonka jälkeen pyrin Tampereen ammattikorkeakouluun Tietojenkäsittelyn koulutusohjelmaan. Iso kiitos kuului tällä kohtaa hyvälle työhistorialleni, jota olin kerryttänyt jo 14 vuotiaasta asti vanhempieni yrityksessä. Opiskeluaikoina olin vakuuttunut, että en kyseiseen yritykseen enää palaa valmistuttuani ja etsin oman polkuni. Vaan toisin kävi, olen käyttänyt paljon ammattikorkeakoulussa oppimaani hyödyksi kehittäessämme vanhempieni yritystä eteenpäin ja olen kasvanut kiinni yrittämiseen.

Miehen valmistuttua samasta ammattikorkeakoulusta vuonna 2005 aloimme pohtimaan tulevaa ja todellisuutta, että opiskelija-asunnosta joudumme lähtemään viimeistään vuosi valmistumiseni jälkeen. Samaan aikaan suoritin tilastomatematiikan kurssia, johon tarvitsi tehdä esitelmä tietysti tilastomatematiikkaa hyödyntäen. Koska olimme keskustelleet uuden kodin hankinnasta, aihe sopi kuin nenä päähän tutkittavaksi. Tutkailin silloin markkinoilla olevia kaksioita ja kolmioita Tampereelta, Lempäälästä ja Pirkkalasta. Molempien työt olivat Tampereen eteläpuolella, joten muuta suuntaa ei kannattanut suunnitella. Asuntojen hinnat tuntui opiskelijan mielestä järjettömän suurilta.

Edellisenä kesänä olin ystäväni kanssa käynyt Heinolan asuntomessuilla ja mielen pohjilta kaivautui uusien omakotitalojen hinnat. Uuden, 5 huonetta ja keittiön, omakotitalon hinta oli suurinpiirtein samaa luokkaa kuin esimerkiksi Pirkkalasta, 3 huonetta ja keittiön, rivitalon pääty. Siinä kohtaa aloin katsastamaan tonttien hintoja samoilta alueilta. Keskustelimme useiden ystäviemme kanssa vuokraamisen ja oman ostamisen hyviä ja huonoja puolia. Mieheni oli vielä silloin hyvin varuillaan ison lainan ottamisen suhteen, mutta laskelma jo neljän vuoden aikana maksamistamme vuokrista sai mielen muuttumaan.

Eräs ystävämme kutsui meidät kylään rakentamaansa omakotitaloon Viialaan. Pieni sievä kylä, hieman kauempana Tampereelta. Siinä iltaa vietettyämme ystävämme sanoi: ”Hyys, kuunnelkaa.” Me tietysti ihmeissämme, että mitä me kuunnellaan, kun ei kuulu mitään. ”Sitä juuri, täällä on hiljaista.” totesi ystävämme ja tämän myötä Viialan tontit eksyivät myös tarkasteltavaksi. Kävimme tutkimassa Viialan nettisivuilta tonttitarjontaa ja yllätyimme positiivisesti. Tontit maksoivat murto-osan aiemmin katsomistamme tonttien hinnoista, jonka ehkä tonttilotossa olisi voinut saada. Kävimme uudemman kerran katsomassa tontteja Viialassa ja totesimme, ettei olisi mitään syytä, miksi emme voisi rakennuttaa ensimmäistä taloamme tänne. Niinpä teimme kaupat talosta, ostimme tontin ja projekti lähti käyntiin kesäkuussa 2005. Seuraavana vuonna samaan aikaan olikin jo taloesittelyn ja muuton aika ja elämämme Viialassa alkoi.

Tästä se lähtee!

Hei!

Minä olen Janita Puomila, 33 v. ja olen pyrkimässä Akaan kaupungin valtuustoon kevään 2017 kuntavaaleissa. Etusivulta löytyy minua kiinnostavia aiheita ja täällä blogissa tulen käsittelemään näitä aiheita tarkemmin ennen vaaleja.

Homma on vasta aluillaan ja tällä päivämäärällä olen saanut tämän sivuston julkaistua. Facebook-sivustokin on juuri rakenteilla, joten sieltäkin kannattaa kurkkia tuoreimpia uutisia. Sähköpostikin on jo auki, joten sinne voi laittaa viestiä, jos ei halua kaiken kansan kuullen kysellä.

Tästä se lähtee!

- Janita